Urban Ecosystems Research Group Helsingin Yliopisto
Language Selection: EN / FI
Pikkulaukku (Rhinanthus minor) on puoliloinen, joka varastaa isäntäkasviltaan vettä ja ravinteita. Tämän se tekee imujuurilla, joita se kasvattaa isäntäkasvien juurten ympärille ja sisälle (Kuva 1). Pikkulaukku voi loisia hyvin monilla kasvilajeilla, mutta aiempien tutkimusten mukaan se suosii isäntinään heinä- ja hernekasveja. Koska nämä ovat juuri niitä, joita haluamme vähentää ja heikentää nurmikkoa niitytettäessä, voisi pikkulaukku olla hyödyllinen kylvettävä.
Kuva 1. Kukkiva pikkulaukku sekä sen juuri (leveä vaaleanruskea) ja imujuuri (kellertävä rakenne) joka kasvaa heinän juuriin (kapeat tummanruskeat).
Pikkulaukun käyttöä on tutkittu jonkin verran Brittein saarilla ja Keski-Euroopassa entisten maatalousmaiden ja laidunten sekä umpeenkasvaneiden niittyjen monimuotoistamisessa. Näissä tutkimuksissa on saatu lupaavia, joskin melko vaihtelevia, tuloksia. Pikkulaukun lisääminen on pienentänyt heinien biomassaa (tai peittävyyttä) ja joskus myös hernekasvien biomassaa. Koska se on useimmiten vähentänyt runsaimpia lajeja, muille lajeille on vapautunut kasvutilaa. Vaikutukset kasvien lajimäärään ja monimuotoisuuteen ovat olleet positiivisia tai neutraaleja.
Aiemmin ei ole tutkittu pikkulaukun käyttöä nurmikoiden monimuotoistamisessa, mutta nyt sitä selvitetään Lammin kokeessa. Jokaiselle lohkolle tehtiin neljää erilaista pintamaan käsittelyä ja puolikkaalle jokaisesta alasta kylvettiin pikkulaukkua. On siis mahdollista selvittää pintamaan käsittelyiden vaikutusta pikkulaukun menestymiseen ja toisaalta pikkulaukun vaikutusta muihin kasveihin.
Tämän vuoden keskikesällä, siis kokeen ensimmäisen kasvukauden puolivälissä, Lammin biologisella asemalla järjestettiin ekologian tutkimuksen kenttäkurssi, ja sain yhden opiskelijaryhmän ohjattavakseni (Kuva 2). Opiskelijat kävivät pareittain läpi niityttämiskokeen koealojen keskellä sijaitsevat 1 m2:n kasviruudut ja parin päivän päästä olikin jo laskettu 9 600 pikkulaukkua (joista 3 100 kukkivia) sekä lukematon määrä heinien ja valkoapiloiden kukintoja. Opiskelijat arvioivat myös näiden peittävyydet (eli kuinka monta prosenttia pinta-alasta kasvin maanpäälliset osat peittävät kun katsotaan ylhäältä). Samaan aikaan kiirehdin itse tekemään omat arvioni sekä muutamia muitakin, joita myöhemmin työstetään tieteellisen artikkelin aineistona.
Kuva 2. Mahtavat kenttäkurssin opiskelijat ja heidän raporttinsa kaunis kansi.
Opiskelijoiden hieno kurssityö valmistui kolmessa viikossa (toisin kuin se minun vastuullani oleva artikkeli) ja sekä kurssityö että pikkulaukku yllättivät menestyksellään. Pikkulaukku iti, kasvoi ja kukki erityisen hyvin koealoilla, joiden pintamaata ei ollut käsitelty mitenkään (Kuva 3). Tämä oli yllättävää, koska aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että pikkulaukku vaatii kevyttä pintamaan häiriötä itävyyden varmistamiseksi sekä kilpailun vähentämiseksi. Pystyleikatuilla koealoilla tehty toimenpide (scarification) on aiemmissa tutkimuksissa parantanut pikkulaukun menestymistä, mutta nyt niin ei käynyt vaan pikkulaukun peittävyys, yksilömäärä ja kukkivien yksilöiden määrä olivat hivenen alhaisempia kuin käsittelemättömillä aloilla. Pintamaan kääntämisen ja vaihtamisen jälkeen pikkulaukku menestyi niin huonosti, että jatkossa sitä ei kannata kylvää tällaisten järeämpien käsittelyiden jälkeen.
Kuva 3. Yhden lohkon kaikki koealat ylhäältäpäin kuvattuna. Ylärivissä ne koealat, joille kylvettiin pikkulaukkua. Kuvat on otettu keskikesällä 2023 eli vajaa vuosi käsittelyistä.
Tänä vuonna touko-kesäkuu oli epätavallisen kuiva ja kuuma, minkä seurauksena suurin osa pikkulaukun taimista kuivui ja kuoli sellaisilla kohdilla missä ei ollut muiden kasvien tarjoamaan suojaa ja isäntäkasveja loisintaa varten. Erityisesti kuivalla niittymullalla (vaihtomateriaali) oli toukokuun lopussa valtavasti pieniä kuolleita taimia. Kosteampana keväänä tulos olisi voinut olla hieman erilainen, esimerkiksi pystyleikkaus olisi ehkä voinut olla parempi suhteessa siihen että mitään ei tehdä, jolloin osa pikkulaukuista voikin tukahtua nopeakasvuisten kasvien alle.
Mutta oliko pikkulaukusta mitään hyötyä? Heinien vähentämisessä se oli yllättävänkin tehokas: Ei-käsitellyillä pikkulaukkualoilla heinien peittävyys oli keskimäärin 16 %, kun ilman pikkulaukkua se oli keskimäärin 42 %. Heinien kukintojen määrä laski myös (keskimäärin 39 vs. 97 kukintoa per 1 m2), eli pikkulaukku heikensi heinien lisääntymiskykyä. Valkoapilan peittävyys oli myös keskimäärin hiukan alempi loiskasvin läsnä ollessa, mutta valkoapilaa oli paikoin niukasti jo ennen käsittelyitä, joten pikkulaukun vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Vaikka pikkulaukun alku on lupaava, vielä ei tiedetä onko sillä pitkällä aikavälillä mitään vaikutusta niitytettyjen alueiden kasvillisuuteen. Viime syksynä kylvetyt monivuotiset niittykasvit ovat vielä liian pieniä ja harvalukuisia tarkasteltavaksi (niitäkin rokotti kuiva alkukesä). Pitää siis jaksaa odottaa ainakin ensi kesään, jotta näemme että onko pikkulaukun loisinta vaikuttanut niin että nämä ovat saaneet vapaata kasvutilaa, vai onko kenties pikkulaukku päätynyt loisimaan myös joitakin näistä lajeista.
Anna Oldén
FT, Tutkijatohtori